Yhteistyössä Indiedays ja Vaasan

Hyvää keskiviikkoiltaa (tai tostaiaamua tai perjantaita tai mitä ikinä)! Tulin rustailemaan teille mun lempiaiheestani - ruuasta. Postaus on siis jatkoa tälle ja tällä kertaa väänsin leipäviestikseni klassisen hyvän katkarapuleivän. Nolottaa myöntää, että tein tämän kyllä itselleni. Sano se leivällä... Onko mun viestini siis: olen ahne ahmatti, kuka ei halua jakaa ruokaa? 

Nope, kyse ei ole siitä, vaan pikemminkin kaverin aikataulumuutoksesta niin, ettei hän alkuperäisten suunnitelmien mukaan päässytkään paikalle. Mikäs siinä, äkkiäkös mä väännän itse itselleni majoneesilla, katkaravuilla ja kananmunalla kerrostetun leipäsen? Ja viestikin on oikeasti enemminkin: syö useammin kunnolla, nauti pienistä hetkistä. Etenkin tuo kunnolla syöminen unohtuu itseltäni todella helposti. 

Valitsin tähän brödiin Vaasanin Taika vaalean täysjyvä-leivän. Mua jotenkin hämmensi tätä pakettia tarkastellessa tuo kombo: vaalea + täysjyvä. En oikein tykkää tummasta paahtoleivästä, joten tämä on mun mielestä oikein mainio vaihtoehto vaalealle leivälle, kun yrittää kuitenkin syödä edes jokseenkin terveellisesti (jälleen asia, joka unohtuu itseltäni todella helposti). Myös korkea proteiinipitoisuus (10%) teki muhun vaikutuksen, sillä kanaa ja punaista lihaa syömättömänä tyyppinä mun on vaikea saada tarpeeksi protskuja ruokavaliooni 

(pääpääpää nyt joku vegaani tulee sale kertomaan mulle, että syö kuule papuja aamiaiseksi, välipalaksi, lounaaksi ja yöpalaksi, niin kyllä varmasti saat tarpeeksi proteiinia 

((no offence, tämä ei ole edes täysin mun mielipide, teki mieli vaan vitsailla asialla)) 

(((Kyllä, ymmärrän myös ironian siinä, että toin postauksessa esille oman melkein vegeyteni haha)))

Gosh, miten rakastankaan bloggaamista ja ruokaa!

(Mitä diggaatte mun otsikosta? Omasta mielestäni oli taas hulvattoman hauska juttu)

Ette kyllä ikinä arvaa, missä olin lauantaina. Arvasit oikein, jos veikkasit Etelänapaa. Viitsi vitsi (ja vielä kovin huono sellainen) olin muiden bloggaajien tapaan Indiedaysin Inspiration dayssä ja Blog Awardseilla Kattilahallissa. Ja oli muuten aivan älyttömän kivaa! Löysin jopa perillekin, joka oli mielestäni aika vahva alku koko tapahtumalle. Olin sopinut hyvissä ajoin (päivää ennen) kenen kanssa kiertelen Kattilahallia, mutta mun suunnitelmat itse asiassa muuttui ja päädyin kekkaloimaan niin Saijiksen ja Iiriksen ja Roosan ja Jeren ja Ennin ja Annin ja Sofin ja Juulian ja Lindan ja Vilman ja Essin ja ja ja kanssa. Jos joku nyt kysyy, miksi en linkannut heidän blogejaan, niin rivien välistä tai suoraan seuraavasta lauseesta löytää vastauksen: on maanantain, olen maanantain ulkopuolellakin hieman laiskiainen ja on maanantai.

pants KappAhl

blouse Zara 

bag Forevah 21

hat H&M

Mun matka Helsinkiin alkoi niinkin sujuvasti, että laukkasin töistä kotiin, jossa heitin matkalaukkuun asiaa yhtään miettimättä jotain erinäisiä vaatekappaleita ja juoksin junaan. Tosin en juossut junaan, vaan juoksin laiturille katsomaan, kun juna hiljaa lähti lipumaan pois Turusta. Noh, eipä tuossa. Oikea ongelma muodostuikin, kun avasin mun matkalaukun (olen edelleen laiskiainen ja haluan Suomen sisäisillekin reissuille matkalaukun, koska kantaminen on iso ei, vaikka lihaksikas Patu olenkin). Mun nopeasti valkkaamat vaatteet ei todellakaan olleet yhteensopivia ja lämpimin pakkaamani vaate oli tuo valkoinen pusero. Illalla vetelin topissa ja nahkatakissa - total success. 

Lisätunnelmia tuosta päivätapahtumasta on vielä tulossa tällä viikolla. Toivottavasti teilläkin oli yhtä huippu viikonloppu! (Roosalle kiitokset kuvista!!)

Olen viime aikoina arvostanut kaikkia arjen ihania, pieniä suuria, hetkiä tavallista enemmän. Sitä on huomaamattaan oppinut keskittymään positiiviseen ja nauttimaan niistä, hymyn huulille tuovista, asioista täysin rinnoin. Kyse ei ole siis mistään euforisesta elämäntilanteesta tai uudesta rakkaudesta (pfyh), vaan omasta tavasta katsoa ympärillä pyörivää maailmaa. Tänne mahtuu niin paljon kauneutta ja kaikkea ihanaa. Toivottavasti, kaikilla teilläkin on päivissänne tällaisia, pieniä suuria, onnen palasia.  Omassa tapauksessani onni on menneen viikon aikana löytynyt mm näistä asioista:

Pistetään kuitenkin vastapainoksi myös pari vähän kurjempaa juttua tiskiin, ettei ketään nyt pahoita mieltään toisen hyvinvoinnista (#VainSuomalaisVitsit)

Kuulisin mielelläni myös teidän arjen hyviä ja huonoja hetkiä, jos joku niitä vaan haluaa kanssani jakaa! Oih tätä elämää. 

Mulla on nyt parin kuukauden ajan ollut mahdollisuus nauttia oikeasta arkirytmistä: maanantaista perjantaihin kärvistellään toimistolla ja viikonloppuisin saa tehdä juuri sitä mitä haluaa! Tämä on sopinut mulle paremmin, kuin olisin koskaan osannut aavistaakaan. Rakastan sitä tunnetta, kun voi työpäivän päätteeksi vielä tehdä jotain kavereiden kanssa tai oikeasti vaikka siivota kämppää, jos sille päälle sattuu. Viimeisintä tapahtuu harmittavan harvoin, mutta se, että on mahdollisuus arkisinkin tehdä niitä asioita, mitä haluaa, on uskomattoman huumaavaa luksusta. 

kaikki ZARA (heh)

Oon kuitenkin huomannut, että konttoriduuni on vaikuttanut myös mun pukeutumiseen aika huomattavasti. Arkisin pukeudun omasta mielestäni siististi ja aika klassisesti, mikä sopii itselleni vallan mainiosti, sillä tunnen oloni itsevarmimmaksi juurikin trenssiin verhoutuneena. Huomaan kuitenkin, että viikonloppuisin tulee väkisinkin laitettua sellaisia vaatteita päälle, joita ei töihin viitsi laittaa. Kuten esimerkiksi tämä asu. Aika jännä, miten sitä huomaamattaan hakee vastapainoa arjelle ihan pukeutumisesta lähtien. Olisi kiva kuulla, onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?

Voisin tässä samassa sivuta myös hieman tätä duunipaikkaa, jossa tällä hetkellä olen. Pääsin siis harjoitteluun Turun seudulla suuresti vaikuttavan pankin markkinointiviestinnän yksikköön, enkä voi sanoa ko. harjoittelusta yhtäkään pahaa sanaa. Eikä tämä ole edes maksettu mainos! (Jos olisi, niin olisi hyvin huono sellainen, koska edes yrityksen nimeä ei mainita...) Olen tykännyt älyttömästi työnkuvastani, työkavereistani sekä työilmapiiristä. Itku tässä tulee, kun kesäkuussa koittaa lähtö. Vitsailinkin jo, että muutan sinne toimiston kaappiin asumaan. Joka tapauksessa olen hirveän kiitollinen, että olen saanut tällaisen mahdollisuuden ylipäätään! 

Opiskelijaystävällisten yksiöiden tilanne Turussa ei ole maailman paras, varsinkaan sellaiselle, jolla on aika korkeat kriteerit, mutta kuitenkin vain opiskelijan hyvin (hyvin, hyvin, hyvin) rajallinen lompakko. Jouduinkin etsimään aika pitkään asuntoa, joka tuntui mulle sopivalta niin hinnaltaan kuin laadultaankin. Varsinkin, kun olin tottunut asumaan 38 neliön uusitussa keskusta-asunnossa 500€:n hintaan. Kumma juttu, ettei samanlaista lukaalia löytynytkään heti. 

Olin jo itse asiassa hyväksymässä jotain aivan ihastuttavaa muovimattokämppää, jossa olisi mun lisäksi hengaillut joku toinenkin. Luojan kiitos sain tämän kämpän aivan tuurilla sinä samana päivänä! Asuntoni sijaitsee siis aika lailla Turun keskustassa ja on täysin uusittu pari vuotta sitten. Vuokraa maksan 490 €, johon sisältyy myös netti. Tämä oli siis yksi niistä älyttömän onnekkaista sattumuksista, joita ei oikein käsitä itsekään.

Ihan hirveästi täällä ei ole näytettävää, koska a) tämä on tosiaan 22:n neliön suuruinen b) olin 3 kuukautta ilman palkkatuloja. Olen kuitenkin viihtynyt täällä, eikä tuo kokokaan tunnu oikeastaan liian pieneltä, vaikka aluksi pelkäsinkin tulevani mökkihöperöksi. Tämä on ihan hyvä väliaika-asunto, vaikka seinänaapureina onkin niin äänekästä porukkaa, että olen muutaman kerran meinannut ottaa seiniä luudalla hakkaavan mammelin roolin. Illalla tapellaan ja aamulla sovitaan - eikö nämä ihmiset koskaan nuku?! 

Joka tapauksessa, ajattelin, että olisi kiva näyttää teille tällainen sneak peak tästä asunnosta. Mitäs tykkäsitte? 

Yhteistyössä Indiedays ja Vaasan

Saatatte ehkä arvata, mistä tässä postauksessa on kyse. Jos joku nyt arvasi, että Sano se puurolla-kampanja, niin pls, just pls. Tosiaan, olen myös mukana Indiedaysin ja Vaasanin Sano se leivällä-kampanjassa, missä tarkoituksena on jakaa hieman rakkautta leivän muodossa. Tai ainakin minä halusin jakaa rakkautta, enkä tehnyt siis mustekalan musteella värjättyjä vihaleipiä hah. 

Valkkasin itselleni leiväksi Vaasanin Taika Herkku Kaura -leivän, sillä kaura on omasta mielestäni mahalle hieman ystävällisempi vaihtoehto, laktoosittomuudesta myös plussapisteet. Koska tässä terveysleivässä se pelastaakin kaiken... Leivästä voit lukea lisää täältä. 

Halusin tehdä tässä kamppiksessa jotain, mitä kukaan muu ei ollut vielä tehnyt. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Jos joku rakastaa leipää, niin se on Britt, yksi mun parhaista ystävistäni, joka myös sattuu asumaan milloin minkäkin rapakon takaa. Ei ole olemassa montaa asiaa, joka olisi Britille tärkeämpää, kuin hyvän grilled cheesen tekeminen. Joten päätin omistaa nämä leipäset "hänelle". Konkreettisestihan hän ei valitettavasti päässyt mutustamaan näitä, mutta hän sai, öhöm, silmänruokaa ja skypetetiin mun mutustaessa näitä. Ja ajatushan tässä olikin tärkein. Me molemmat rakastetaan hyvää ruokaa ja satunnaisesti myös toisiamme. Täytyy uusia tämä kamppis, kun taas nähdään ensi kesänä.

(Näissä grilled cheeseissä oli siis tosiaan tuorejuustoa, sulatejuustoa, avokadoa ja grillattuja luumutomaatteja, mums!)

Kampikseen kuuluu myös lukijakilpailu, jonka peuhaamisympäristönä toimii Instagram. Kilpailuun voi osallistua julkaisemalla omat leipäterveisensä /-fiiliksensä hashtagein #sanoseleivällä ja #jyväntaikaa ja tägäämällä @Vaasan_leipomot. Perjantaisin arvotaan kaksi voittajaa, jotka palkitaan eväskorein. Voittajille luvassa siis ilmaista sapuskaa!

Omasta mielestäni tämä on tosi kiva kamppis. Toisaalta, kaikki mihin liittyy ruoka on tosi kivaa. 

Shoes ZARA

trench ZARA (new)

scarf ZARA

Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon, niin blogin kannalta kuin muutenkin. Olen päässyt elämään hyvässä arkirytmissä tehden töitä, joista pidän huiman paljon. Toisaalta olen tapellut huippaavan pään kanssa, jonka vuoksi kolme viikkoa meni enemmän tai vähemmän silmiä siristellen. Ylä- ja alamäkiä siis, niinkuin elämässä aina. 

Blogin suhteen mulla iski vihdoin se surullisenkuuluisa seinä eteeni. Suoraan sanottuna: olen tottunut olemaan hyvä siinä mitä teen ja blogin suhteen tunsin olevani susipaska (pardon my french). Mä olen ihmisenä ihan piirun verran itsekriittinen, joten kaikki, minkä suhteen koen olevani millään tasolla huono ketuttaa ja rankasti. Paitsi kokkaaminen, siinä olen myös susipaska, eikä kyllä häirise yhtikäs millään tasolla. 

Se mikä on kuitenkin tärkeintä kaiken vit**tuksenkin keskellä, on jatkaa eteen päin. Mä en tykännyt mun vanhoista postauksista, joten poistin ne - end of story. Voi kumpa reisiläskeille voisi tehdä saman yhtä helposti. Nyt jatkan tyhjältä pöydältä ja päivittelen tänne jotain aina silloin, kun koen, että mulla on oikeasti ihan kivaa materiaalia teille annettavana. 

Haleja ja pusuja kaikille! (niille, keillä on herpes atm, lähetän vain haleja)